Ensisilmäyksellä Tunic näyttää herttaiselta Zelda-pastissilta: pieni kettu vihreässä tunikassa juoksee puisella kepillä aseistettuna pitkin pastellisävyistä rantaviivaa. Mutta muutaman pelitunnin jälkeen käy ilmi, että kyseessä on yksi historian monimutkaisimmista ja ovelimmista salakirjoitus- ja pulmapeleistä.
Kultainen Peliohjekirja
Pelin suurin oivallus on pelimaailmaan sirotellut, kuvitteellisen 90-luvun NES-aikakauden peliohjekirjan sivut. Nämä sivut on kirjoitettu täysin keinotekoisella riimukielellä, ja ne sisältävät käsinpiirrettyjä karttoja, mystisiä huomautuksia ja vinkkejä. Sivujen tutkiminen ja niiden kätkettyjen merkitysten purkaminen on pelin todellinen ydin.
"Tunic herättää henkiin sen 90-luvun lapsuuden tunteen, kun selasit pelikotelon mukana tullutta paperista ohjekirjaa takapenkillä matkalla kotiin."
The Holy Cross ja Todellinen Loppupeli
Kun luulet pelin olevan ohi perinteisen loppupomon kaaduttua, Tunic avaa oven niin sanottuun "ARG-tasoiseen" metaoivallukseen. Pelimaailman arkkitehtuuriin, ovien kuvioihin ja jopa ääniraitaan on kätketty suuntakoodistoja, jotka vaativat pelaajalta kynää, paperia ja todellista salapoliisityötä.